Yhdessä arkea opettelemassa

TikkaatEnnen yrittäjäksi heittäytymistä työskentelin pitkään aikuiskoulutuksen hallintotehtävissä pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluissa.

Vaikka taustani on vahvimmin juuri aikuiskoulutuksessa, en ollut tullut ajatelleeksi yrittäjyyttäni aikuiskoulutuksena ennen kuin Vapaa Sivistystyö ry:n Sivistys-verkkolehdestä otettiin minuun keväällä yhteyttä haastattelun tiimoilta.

Oivallus oli riemastuttava: toimivan arjen vertaisvalmentaja – aikuiskoulutustapa hyvinkin! Toki väljästi määriteltynä. Opetanhan ihmisiä kädestä pitäen elämään itsensä näköistä elämää opastaen samalla vastuulliseen kuluttamiseen ja erilaisten kierrätysmahdollisuuksien hyödyntämiseen. Kauniit ja toimivat tilat syntyvät siinä ohessa.

Vielä enemmän riemuissani olin luettuani hiljattain, että merkittävä osa palveluiden käyttäjistä toivoo tulevaisuudessa palvelukokemuksilta nimenomaan oppimista ja muutosta pelkkien aistielämysten sijaan.

Työni toimivan arjen vertaisvalmentajana ja ammattijärjestäjänä on muutoksessa rohkaisemista ja vierellä kulkemista, ei missään tapauksessa kritisoimista ja syyllistämistä. En sanele valmiita ratkaisumalleja, vaan asiakkaani tutustuvat itseensä ja omaan arkeensa minun kauttani uusin silmin. Opimme yhdessä tekemällä! Ja se on minun mielestäni ehdottomasti parasta työssäni.

Itsetuntemus ja nytku-elämä

Sivistys-verkkolehden haastattelun myötä pääsin pohtimaan sitä, mitä erityisesti haluan opettaa asiakkailleni. Ensimmäisenä mieleeni tullut opetus oli, että jokaisen ihmisen on ensiarvoisen tärkeää tuntea itsensä ja omat arvonsa ja niiden myötä se, mikä itselle on elämässä aidosti merkityksellistä.

Itsensä äärelle täytyy uskaltaa pysähtyä eikä päätösten tekemistä pidä pelätä. Elämän kauneus ja ilo löytyvät pienistä arkisista hetkistä. Nyt, ei vasta sitku. Mitään nykyhetkeä isompaa ja hienompaa ei ole olemassa.

Toinen tärkeäksi kokemani opetus on, ettei elämään voi varsinaisesti rakentaa järjestystä. Liian kova kontrolloimisen tarve aiheuttaa tarpeetonta stressiä, koska lopulta elämä on vain otettava vastaan sellaisena kuin se on tullakseen, päivä kerrallaan. Arjen toimintoihin sen sijaan voi rakentaa järjestyksen, ja siinä olen mielelläni avuksi.

Lupa pyytää apua

Kolmas, erityisesti suomalaiseen yksinselviytymismentaliteettiin vaikeasti juntattavissa oleva opetukseni on, että monimutkaista nykyelämää on täysin sallittua helpottaa hyödyntämällä erilaisten asiantuntijoiden osaamista. Omasta jaksamisesta täytyy huolehtia ja kaikenlaista apua kannattaa rohkaistua pyytämään tarpeeksi ajoissa.

Epäonnistumiset kuuluvat elämään eikä ilman niitä voi tapahtua oppimista. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, mutta kokemus siitä, että oma elämä on hallittavissa, on kaikkia ihmisiä yhdistävä perustavanlaatuinen ja yksiselitteinen tarve.

Kukaan tuskin valitsee elämäänsä kaaosta, vaan kaaokseen ajaudutaan eri syistä. Tavarapaljouden keskellä eläminen sen sijaan saattaa hyvinkin olla valinta eikä siinä ole ulkopuolisella nokan koputtamista, jos tavarapaljouden keskellä viihtyy ja voi hyvin ilman että psyykkinen tai fyysinen terveys on millään tavalla uhattuna.

Ajatus kestävästä kehityksestä

Vaikka tavarapaljous useimmiten uuvuttaa ihmisiä, tavaroista luopuminen ei ole helppoa; pelätään suhteettoman paljon ihan pikkuruistenkin luopumispäätösten seurauksia. ”Entä jos tarvitsenkin tätä heti huomenna, vaikken ole moneen vuoteen tai koskaan ennen tarvinnut? Entä jos tuleekin pula-aika?” Monesti pelätään myös sitä, että saatetaan jäädä ”jostakin paitsi”, jos jotakin tavaraa ei hankita tai siitä luovutaan.

Mahdollisuus nykyisenlaiseen tavarapaljouteen on ollut olemassa meillä Suomessa vasta muutaman vuosikymmenen. Sitä ennen keräileminen ja materiaalinen varustautuminen merkitsivät ehtoa hengissä säilymiselle, mutta nyt ne saattavat aiheuttaa kirjaimellisestikin hengenvaaran. Muinainen käyttäytymismallimme ei ole muuttunut läheskään tarpeeksi nopeasti tavaroiden massatuotantoon ja elintason nousuun nähden.

Neljäs tärkeä opetukseni onkin, että ajatuksen kestävästä kehityksestä pitäisi sisältyä luontevasti ostokäyttäytymisen lisäksi kaikkeen muuhunkin ihmisten toimintaan – ilman, että sitä joudutaan erikseen rummuttamaan, saati perustelemaan. Ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset aspektit yhdistävä kestävä kehitys täyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä sitä tulevien sukupolvien kustannuksella. Ja niitä todellisia tarpeita on paljon vähemmän kuin yleensä kuvittelemme.

Mainokset
Kategoria(t): Reija Wihinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s