Kesämekkoni mun, iloinen jälleennäkeminen

Äidiltä tyttärelle periytyvät vaatteet. Ajatella kuinka kipuaisit puutalon vintille. Voisit joka kevät aukaista vaatekirstun, jonka suljit edellisenä syksynä. Sieltä löytäisit keväiset vaatteet ja kesän mekot, jotka odottaisivat kauniisti viikattuina ja puhtaina käyttäjäänsä. Nostaisit vaatteita arkusta yksi toisensa jälkeen ja ihastelisit: Ai ihanaa, minulla oli näin kaunis mekko! Tämä on äidin vanha! Tätä käytin viime juhannuksena! Vaatteita ei olisi määrällisesti paljoa, mutta jokaisen näkeminen ilostuttaisi. Aurinko tulvisi läpi ikkunasta ja ruoho alkaisi jo kohta vihertää. Tuuli tuntuisi pian jo lämpimältä ja liehuttaisi mekkosi helmaa.

Meillä on on onneksi mahdollisuus kokea vaatteiden aikaansaama jälleennäkemisen riemu, se on käytännöllistä ja samalla psykologista peliä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Syksyn saapuessa tummine iltoineen huomaat, että on aika luopua kesän aarteista. Peset, huollat ja viikkaat ne ehkä säilytyslaatikkoon, jonka viet varastoon. Kevään antaessa ensimerkkejään voit käydä laatikon takaisin ja aloittaa iloisen jälleennäkemisen. Käytetyssä vaatteessa ovat muistot mukana jokaisessa tikissä, laskoksessa ja kuviossa. Historia näkyy myös pienoisena kulumisena ja ehkä pieninä paikkauksina. Käyttöhistorian miettiminen saa iloiselle mielelle ja uuden ostamista ei edes haikaile.

Äidiltäni peritty ja Kreikasta aikoinaan ostettu puuvillamekko odottaa joka talvi laatikossa kesän lämpimiä kelejä. Odotan aina innolla jälleennäkemistä ja yhteinen matkamme on jatkunut jo melkein kymmenen vuoden ajan! Tervetuloa kevät, kesä ja mekkokelit!

mekko

Mainokset
Kategoria(t): Outi Pakarinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kesämekkoni mun, iloinen jälleennäkeminen

  1. Terttu Pakarinen sanoo:

    Voihan ihanuus! Tuo mekko on ostettu häämatkalta vuonna 1979 Rohdokselta. Se on palvellut juhla-, äitiys- ja arkimekkona. Aattelepa kohdallesi joku ihana historian siivittämä asu oman vanhempasi vaatevarastosta! Sen voi myös tuunata todella vähällä vaivalla. Tunnetila on se juttu, joka ratkaisee myös vaatteen valinnassa. Sitä ei vain itse osaa aina ajatella. Tarvitaan näitä nuoria herättämään todellsuus, joka on lähellä mutta emme osaa sitä aistia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s