Edes jotain valmiiksi – ja muita valintoja loppukesään

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedätkö sen tunteen, kun yhtäkkiä ilmaantuu ylimääräistä vapaa-aikaa? Itselläni tuntemukset vaihtelevat innostuksesta paniikkiin, sillä en meinaa saada päätettyä, mihin arvokas aika kannattaisi hyödyntää. Tällainen vapaahetki minulle äskettäin siunaantui, kun lapset pääsivätkin mumminsa kanssa mökille pariksi päiväksi.

Päätin, että ainakin maalaan etukuistin kaiteet valkeaksi. Se on taloyhtiön yhteinen askare, joka on meidän osaltamme jäänyt aina vaan roikkumaan. Nyt teen sen. Sitten voisin pestä pari ikkunaa, imuroida, kirjoittaa, kastella pihaa ja hoitaa pari kuvaprojektia.

Kun sitten viimein – epämääräisen touhuilun ja haahuilun jälkeen – pääsin maalauspuuhiin, se olikin yllättävän iso rutistus. Valmistelut ja suojaamiset veivät aikansa ja meni siinä maalia sivellessäkin joku tovi. Lopputulos: muita hommia en sen urakan jälkeen jaksanut enää miettiä. Ja kuitenkin olin aika tyytyväinen – sain sentään jotain valmiiksi.

Se on nimittäin minulle iso juttu. Tyypillinen tapani on tuhertaa vähän sinne ja tänne, eikä mistään tahdo tulla kunnolla valmista. Edellisenä päivänä minulla oli ollut sama vapaus, koko päivä käytettävissä itselle ja omille hommille. Päätin tehdä töitä ja istuin koneella lähes kaiken aikaa. Pidin auki montaa keskeneräistä projektia, ja koetin saada niitä edistettyä. Välillä tietysti suhasin netissä ja somessa ja eksyin puuhailemaan muita asioita. Ja kuten arvata saattaa, en saanut oikein mitään tehtyä kunnolla.

Näin käy minulle usein. Silloin päätin, että jonkin pitää muuttua. Aion keskittyä vastedes siihen, että teen edes jotain kunnolla. Vaikka vain yhden asian päivässä. Siksi tuo maalausurakan suorittaminen oli minulle saavutus, ja toki kohteena helppo, sillä maalaushommia on paha jättää huomiseen odottamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elokuu valmistaa uuteen

Elokuu on kaikin puolin iiihanaa aikaa: kesäinen ilma ja pimeät, sensuellit illat, kulttuuria joka tuutista, luontoäidin pitopöytää… tästä voisi kirjoittaa oman artikkelinsa. Mutta elokuuhun liittyy myös sellainen kutkuttava uuden alun tunnelma. Seuraava kierros käynnistyy, jokin nytkähtää eteenpäin. Loppukesästä mieli kääntyy kohti uutta vaihetta ja ryhdistäytyy päivittämään itseään uudenlaisiin asentoihin. Mahanpohjassa tuntuu pieni jännittävä odotus.

Tämä on aikaa, jolloin tekee mieli pysähtyä arvioimaan, mikä on olennaista nyt ja mitä valintoja teen tulevaisuutta ajatellen. Minulle tärkeää on ainakin tuo fokusoitumisen ja valmiiksi saattamisen teema. Ja erityisen tärkeää on muistaa joka päivä se, kuinka voin tänään olla hyvä itselleni ja kuunnella omaa ohjaustani.

Ohjaaville kysymyksille on hyvä antaa hetki aikaa. Mikä on minulle keskeistä nyt? Minkä täytyy muuttua, jotta pääsen eteenpäin? Mistä käsin teen valintoja? Onko valintojen taustalla ilo vai pelko? Millaista olotilaa haluan kokea?

Mainokset
Kategoria(t): Mirkka-Maaria Niskanen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Yhdessä arkea opettelemassa

TikkaatEnnen yrittäjäksi heittäytymistä työskentelin pitkään aikuiskoulutuksen hallintotehtävissä pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluissa.

Vaikka taustani on vahvimmin juuri aikuiskoulutuksessa, en ollut tullut ajatelleeksi yrittäjyyttäni aikuiskoulutuksena ennen kuin Vapaa Sivistystyö ry:n Sivistys-verkkolehdestä otettiin minuun keväällä yhteyttä haastattelun tiimoilta.

Oivallus oli riemastuttava: toimivan arjen vertaisvalmentaja – aikuiskoulutustapa hyvinkin! Toki väljästi määriteltynä. Opetanhan ihmisiä kädestä pitäen elämään itsensä näköistä elämää opastaen samalla vastuulliseen kuluttamiseen ja erilaisten kierrätysmahdollisuuksien hyödyntämiseen. Kauniit ja toimivat tilat syntyvät siinä ohessa.

Vielä enemmän riemuissani olin luettuani hiljattain, että merkittävä osa palveluiden käyttäjistä toivoo tulevaisuudessa palvelukokemuksilta nimenomaan oppimista ja muutosta pelkkien aistielämysten sijaan.

Työni toimivan arjen vertaisvalmentajana ja ammattijärjestäjänä on muutoksessa rohkaisemista ja vierellä kulkemista, ei missään tapauksessa kritisoimista ja syyllistämistä. En sanele valmiita ratkaisumalleja, vaan asiakkaani tutustuvat itseensä ja omaan arkeensa minun kauttani uusin silmin. Opimme yhdessä tekemällä! Ja se on minun mielestäni ehdottomasti parasta työssäni.

Itsetuntemus ja nytku-elämä

Sivistys-verkkolehden haastattelun myötä pääsin pohtimaan sitä, mitä erityisesti haluan opettaa asiakkailleni. Ensimmäisenä mieleeni tullut opetus oli, että jokaisen ihmisen on ensiarvoisen tärkeää tuntea itsensä ja omat arvonsa ja niiden myötä se, mikä itselle on elämässä aidosti merkityksellistä.

Itsensä äärelle täytyy uskaltaa pysähtyä eikä päätösten tekemistä pidä pelätä. Elämän kauneus ja ilo löytyvät pienistä arkisista hetkistä. Nyt, ei vasta sitku. Mitään nykyhetkeä isompaa ja hienompaa ei ole olemassa.

Toinen tärkeäksi kokemani opetus on, ettei elämään voi varsinaisesti rakentaa järjestystä. Liian kova kontrolloimisen tarve aiheuttaa tarpeetonta stressiä, koska lopulta elämä on vain otettava vastaan sellaisena kuin se on tullakseen, päivä kerrallaan. Arjen toimintoihin sen sijaan voi rakentaa järjestyksen, ja siinä olen mielelläni avuksi.

Lupa pyytää apua

Kolmas, erityisesti suomalaiseen yksinselviytymismentaliteettiin vaikeasti juntattavissa oleva opetukseni on, että monimutkaista nykyelämää on täysin sallittua helpottaa hyödyntämällä erilaisten asiantuntijoiden osaamista. Omasta jaksamisesta täytyy huolehtia ja kaikenlaista apua kannattaa rohkaistua pyytämään tarpeeksi ajoissa.

Epäonnistumiset kuuluvat elämään eikä ilman niitä voi tapahtua oppimista. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, mutta kokemus siitä, että oma elämä on hallittavissa, on kaikkia ihmisiä yhdistävä perustavanlaatuinen ja yksiselitteinen tarve.

Kukaan tuskin valitsee elämäänsä kaaosta, vaan kaaokseen ajaudutaan eri syistä. Tavarapaljouden keskellä eläminen sen sijaan saattaa hyvinkin olla valinta eikä siinä ole ulkopuolisella nokan koputtamista, jos tavarapaljouden keskellä viihtyy ja voi hyvin ilman että psyykkinen tai fyysinen terveys on millään tavalla uhattuna.

Ajatus kestävästä kehityksestä

Vaikka tavarapaljous useimmiten uuvuttaa ihmisiä, tavaroista luopuminen ei ole helppoa; pelätään suhteettoman paljon ihan pikkuruistenkin luopumispäätösten seurauksia. ”Entä jos tarvitsenkin tätä heti huomenna, vaikken ole moneen vuoteen tai koskaan ennen tarvinnut? Entä jos tuleekin pula-aika?” Monesti pelätään myös sitä, että saatetaan jäädä ”jostakin paitsi”, jos jotakin tavaraa ei hankita tai siitä luovutaan.

Mahdollisuus nykyisenlaiseen tavarapaljouteen on ollut olemassa meillä Suomessa vasta muutaman vuosikymmenen. Sitä ennen keräileminen ja materiaalinen varustautuminen merkitsivät ehtoa hengissä säilymiselle, mutta nyt ne saattavat aiheuttaa kirjaimellisestikin hengenvaaran. Muinainen käyttäytymismallimme ei ole muuttunut läheskään tarpeeksi nopeasti tavaroiden massatuotantoon ja elintason nousuun nähden.

Neljäs tärkeä opetukseni onkin, että ajatuksen kestävästä kehityksestä pitäisi sisältyä luontevasti ostokäyttäytymisen lisäksi kaikkeen muuhunkin ihmisten toimintaan – ilman, että sitä joudutaan erikseen rummuttamaan, saati perustelemaan. Ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset aspektit yhdistävä kestävä kehitys täyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä sitä tulevien sukupolvien kustannuksella. Ja niitä todellisia tarpeita on paljon vähemmän kuin yleensä kuvittelemme.

Kategoria(t): Reija Wihinen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kesäenergiaa

Kesärannekkeet

Kesälomaa voisi luonnehtia ajanjaksoksi, jolloin on mahdollisuus olla tekemättä mitään erityistä. Kerrankin voi nauttia aikatauluttomuudesta hyvällä omallatunnolla. Tai tehdä enemmän niitä asioita, joille ei loman ulkopuolella tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa. Kun vihdoin pääsee toivottuun suorituspaineettomaan tilaan, luovuus alkaa virrata ihan eri tavalla kuin yleensä. Mitkä asiat tai oivallukset ilahduttivat sinua eniten lomallasi?

Usein liikunta on se juttu, joka arjessa tuntuu aikataulupaineiden takia suorittamiselta. Voisiko lajin vaihtaminen auttaa? Kesä ja loma on hyvä aika kokeilla jotain ihan uutta. Löysin tänä kesänä pitkään kadoksissa olleen intoni aamuliikuntaan. Kaukana ovat ne ajat, kun opiskelijana lähdin ennen luentoja aamulenkille, mutta nyt minut saa liikkeelle lempeä hotjooga. Lämpimän harjoituksen jälkeen sekä keho että mieli ovat koko päivän avoimina ja rentoutuneina.

Tulin siihen johtopäätökseen, että kun on aidosti läsnä ja nauttii tekemisestä, suorittamisen tilalle astuu aito halu liikkua. Pitää vain löytää itselle sopivin laji, eikä se välttämättä ole ollenkaan se, jota on ”suorittanut” jo vuosia. Toivon tämän oivalluksen ja hyvien kesäisten muistojen mahdollistavan aamuisten joogahetkien jatkuvan myös syksyllä. Ja voi hyvinkin olla, että uusi laji antaa ihan uudenlaista kipinää myös rakkaalle juoksuharjoittelulle.

Kesällä värit ovat vahvasti läsnä joka paikassa: luonto kukkii, marjat kypsyvät ja vaatekaapeista ilmestyy iloisen kirjavia kesävaatteita. Aurinkoinen metsä- tai rantamaisema saa hymyn huulille. Miten tämän energisoivan värimaailman voisi ”uudelleenohjelmoida” mieleen kesän ja lomien jälkeen? Teen asiasta omanlaistani ihmiskoetta, ja lakkasin kynnet iloisilla kesäväreillä. Oletan, että kun samanlaisen lakkauksen laittaa kynsiin töihin palatessa, sama ihana kesäfiilis sen kun vain jatkuu!

Kesäkynnet

Mitä uutta pientä piristävää voisi vielä keksiä? Kenties hymyily vieraillekin vastaantulijoille? Iloista kesäenergiaa riittää varmasti kaikille, ja tätäkin tapaa voi hyvin jatkaa myös lomien jälkeen.

Kategoria(t): Sini Rantama | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Ryhdistäydy!

Oletko jo miettinyt, kuinka kannat kehoasi? Oletko siitä ylpeä, vai nöyristeletkö muiden edessä? Nyt paneudutaan ryhti-asiaan ja niin maanläheisesti kuin ikinä suinkin!

Erityisesti naisille tyypillistä on aleselän notko, josta kielii takapuolen hyppyrimäinen asento, polvien lukkoisuus, ehkä jopa koko alaraajan kaareutuminen taaksepäin. Yläkropalle tämä asento tekee sen, että keho kompensoituu päinvastaiseen suuntaan – hartiat painuvat alas, rintaranka kumartuu ja pää työntyy eteen. Tässä onkin kaikki ainekset selkä- ja niskavaivoihin! Kehon kudokset ovat tällöinen monessa kohtaa niin venyneessä tilassa koko ajan, että kolotuksilta ja säryiltä on vaikea välttyä. Pienillä muutoksilla voi kuitenkin saada ihmeitä aikaan, eikä muutos todellakaan tule tapahtumaan päivässä. Sitkeyttä ja päättäväisyyttä se vaatii, mutta varmasti palkitsee pitkässä juoksussa!

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensimmäinen ja ehkä helpoin tapa on kiinnittää huomiota lantion asentoon. Kun lantiota käännetään hieman eteenpäin, muuttuu koko selkärangan asento oikeampaan suuntaan. Tämä voi aluksi tuntua hullulta, mutta asentoon tottuu nopeasti. Samalla voit huomata, että polvia ei enää voi pitää “lukossa” vaan ne alkavat joustaa, kuten pitääkin. Ei ole paha seisoa polvet hieman koukussa, se tekee jopa hyvää! Tässä ensi askel terveempään ryhtiin.

Toinen seikka, mihin voisi kiinnittää huomiota, on hartioiden asento. On yleistä, että pelkästään jo rintalihasten kireys painaa olkapäitä eteenpäin tai eteen alaviistoon. Hartioiden kääntäminen ryhdikkäästi taaksepäin on tässä kohtaa opeteltava asia, mutta on muistettava, ettei yliojentaminenkaan ole tervettä. Hartioiden luonnollinen asentohan on, että olkapäät ovat lievästi eteenpäin – eivät koskaan osoita taaksepäin, vaikka balettitanssijoilla ryhti onkin tällainen.

Kolmas seikka olisi kaulan asennon havainnointi. Tuntuuko siltä, että joudut viemään päätäsi aina eteenpäin, kun koitat lukea, katsoa tai keskustelet toisen henkilön kanssa? Tässä kohtaa voi miettiä, mistä moinen johtuukaan, mutta ryhtiasita puhuttaessa kehottaisin kuvittelemaan narun lähtevän päälaesta kohti taivasta ja vetävän päätä kokoajan ylöspäin. Huomaatko? Tuntuu, että niska pitenee heti pari senttiä. Tällöin leuka ei nouse ylös, eikä painu kaulaa vasten vaan pysyy paikallaan.

Tunnetko eron? Ethän haukkaa koko kakkua kerralla. Opeta kehosi pikkuhiljaa muutokseen, niin hyötykin on mahdollisimman suuri. Apua ryhtiasioissa saat hierojaltasi tai fysioterapeutiltasi. Ryhdistä kaikki lähtee :) Ja tästä aiheesta lisää myöhemmin – kerrottavaa riittää!

p.s. Täältä voit katsastaa ryhtikuvia (älkää välittäkö tekstistä, sehän on ihan huonosti käännetty. Kuva kertoo enemmän kuin mitkään lauseet!)

Kategoria(t): Anneli Halme | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Ihana loma!

MerjaValve_550

Ihana mökkiviikko on takana. Tällä kertaa ei päässyt nauttimaan lämpöisestä auringosta ja grillaamaan itseään lämpösäteilyjen hellässä hoivassa. Ei, ei; keli oli aivan muuta. Yhtenä päivänä satoi rakeita ja muutenkin koko viikko oli vilakkaa.
Tällä kertaa sitä sitten saikin katsella ikkunasta kaunista järvimaisemaa. Takkatulen tuijotus vei myös ihanasti meditatiiviseen tilaan ja saunan jälkeen tosi kylmä järvivesi herätti koko kehon.

Minulle oli mielenkiintoista huomata, että nautin mökkielämän rauhasta yhtä paljon nyt kuin aurinkoisinakin lomaviikkoina.  Luonto ja hiljaisuus tekivät hyvää sielulle. Olo oli skarpimpi kuin kuumien auringossa vietettyjen päivien jälkeen. Luonto ravitsi ja oli helppo käyttää aikaa meditointiin ja kirjoittamiseen.

Miten sinä haluat viettää lomasi? Onko lomasi pilalla, jos aurinko ei paistakaan vai lomailetko mielelläsi säässä kuin säässä? Selvähän se, että suomalaiset kaipaavat lämpöä pitkän ja kylmän talven jälkeen, mutta miksi pilata elämäänsä voivottelulla? Tosiasioiden hyväksyminen ja nauttiminen elämästä juuri niin kuin se kulloinkin on tuo läsnäolevaan tilaan. Tällöin olet väkevämmin hetkessä kiinni. Aistit herkkinä luonnon äänimaisemassa saa kokemaan hiljaisuutta.

Vietätkö sinä lomasi matkaamalla aurinkoon vai nautitko mökkimaisemasta kelissä kuin kelissä? Vai oletko niitä ihmisiä, jotka haluavat osallistua retriittiin tai johonkin tapahtumaan saaden siitä paukkuja pitkälle talveen.

Järjestän Johanna Hyrkäksen kanssa ”Heittäydy ääneen-retriitin”, minne voit tulla nauttimaan maaseudun rauhasta sekä ohjatusta ääni-ja tanssimeditaatiosta.

Saat aloittaa aamusi hoivaavin ja lempeiden äänien herättäessä kehoasi sisäisen viisautesi lähteille. Illalla sitten tanssimme navetan ylisillä. Retriitin vetäjät Johanna Hyrkäs, Out of Control ja Merja Valve, joogaava musiikinmaisteri ovat sinua varten koko retriitin ajan. Retriitti avaa tilaa sinulle olla sinä. Yhdistämme kaksi niin voimallista metodia kuin ääni ja Access yhteen. Nämä takaavat, että tunnet olosi tämän pidennetyn viikonlopun jälkeen uudestisyntyneeksi ja saat voimia arkeesi enemmän kuin löhölomalla.

Tule siis kokemaan ”Heittäydy ääneen-retriitti” Tullaksesi mukaan sinun ei tarvitse osata mitään. Voit tulla sellaisena kuin olet iloiseen porukkaamme.

Kategoria(t): Merja Valve | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Huh hellettä?

Kesän säähän ladataan paljon odotuksia. Unelmissamme aurinko paistaa, pieni virkistävä tuulenvire pyyhkäisee kasvoja, voi uida järvessä ja kuivatella kuumalla hiekalla. Tällaisena päivänä voi laittaa ylleen hellemekon ja sandaalit. Onko kesää jos hellettä ei tulekaan?

Kesä on kesä joka tapauksessa, kunhan pukeutuu sään mukaisesti. Varustautumalla kunnolla ja pitämällä mukana muutoksen mahdollisuuden voi koleastakin kesäsäästä nauttia. Kaikki on kiinni asenteesta ja siitä ettei jalat kastu. Säästä valittamalla voi pilata koko päivän. Etsimällä positiivisen kulman säähän ja pukeutumiseen, sadevaatteet ja sade voivatkin tuntua täydellisiltä kukkamekon sijaan. Punaiset kumisaappaani saavat sateisena päivänä suuni hymyyn. Hupullinen kuoritakkini on täydellinen tuulisella säällä.

Säämme on hyvin monimuotoinen ja ulkoilijakansana meidän on myös varauduttava erilaisiin sääoloihin sekä toimintoihin. Olen hullaantunut käymään marjametsällä ja joka vuosi minua kiusaavat itikat metsässä todella pahasti. Varustautuminen on kaiken a ja o, kuten kuvasta näkyy. Itikkahattu on täydellinen asuste marjametsälle! Tämänkertainen kuva ei ole kaunis eikä sen ole tarkoitus herätellä visuaalisia elämyksiä. Kuvalla haluan toivottaa hyvää kesää ja muistuttaa lyhyestä kesästämme. Nauttikaa siitä täysin siemauksin, säästä kuin säästä.

marjametsällä

Kategoria(t): Outi Pakarinen | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Kivisiä aarteita

Image

Omistan vain muutaman merkityksellisen esineen, sillä en yleensä kiinny tavaraan ja minun on helppo laittaa rompetta pois. Mutta sitten ovat kivet. Rakastan kaikenlaisia kiviä: luonnonkiviä, puolijalokiviä, meren hiomia pyörylöitä, kivikoruja. Jokainen kivi on ainutlaatuisen kaunis ja niitä on ihana hypistellä käsissä. Kivillä tuntuu olevan oma tietoisuutensa, niistä huokuu viisautta ja rauhaa.

En kuitenkaan koe tarvetta kerätä kotiini suuria kivikasoja, kimpaleita on tallessa kohtuullisen pieni joukkio. Useimmilla niistä on jokin tarina takanaan. On itse kerättyjä tai ostettuja, on lahjaksi saatuja tai muuten vain mukaan kulkeutuneita. On koskettelukiviä, hoitavia kiviä ja kauniita muistoja.

Pääsin teinityttönä Kilpisjärvelle vaellusretkelle ja eteeni tupsahti litteä sydämenmuotoinen kivi, jossa oli vihreän sammaleen muodostamat pitsireunat. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vien sen mummilleni tuliaiseksi. Hieman kirpaisi antaa pois niin kaunis löytö, mutta vein sen kuitenkin mummilleni alkuperäisen tunteeni ohjaamana. Ajattelin, että kivi hoiti mummin sydäntä. Kun mummini yli parikymmentä vuotta myöhemmin kuoli, sydänkivi palautui takaisin minulle ja on nyt kallis aarteeni.

Tunnen vetoa sydämenmuotoisiin kiviin. Kerran eräs ystäväni oli Islannissa reissussa ja hän toi sieltä minulle valkoisen sydämenmuotoisen kiven. Hän kertoi nähneensä kyseisen valkean kiven hohtavan mustien laavakivien peittämällä rannalla ja ajatelleensa jostain syystä heti minua. Kertakaikkisen kauniisti sanottu.

Image

Lempikoruni on hopeasormus, jossa on suuri sydämenmuotoinen turkoosi. Ostin sen joitakin vuosia sitten intiaanikäsityöläiseltä New Mexicossa. Uuden kivisen koruaarteen sain vastikään rakkaalta ystävältäni, joka antoi minulle synttärilahjaksi upeat amatsoniittihelmet. Sattumalta korussa oli tasan neljäkymmentä helmeä.

Juhannuksena pääsen taas mökille merenrantaan, joka on täynnä upeita, sileitä kivikaunottaria. En meinaa raaskia ottaa niitä mukaani, sillä tunnen niiden kuuluvan sinne, aaltojen hyväiltäväksi. Joitakin koskettelukiviä lähtee kuitenkin mukaani, koska käytän niitä työssäni aistien avaajina.

Kategoria(t): Mirkka-Maaria Niskanen | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi